Petolahti on tulevaisuususkon, yhteisöllisyyden ja palveluiden kylä

Petolahti on tulevaisuususkon, yhteisöllisyyden ja palveluiden kylä

Petolahden kyläaktiiveja, naisia ryhmäkuvassa talon edustalla.
Ulrika Vest-Berdlun, Kristina Vesterback, Kerstin Knip och Gabriella Jokela viihtyvät hyvin Petolahdessa.

Heti Rantatiellä pistää silmään Maalahden kuntaan kuuluvan Petolahden kylän slogan: Trivs till max i Petalax (Viihdy maksimaalisesti Petolahdessa). Slogan ja sen yhteydessä käytetty oma perunankukkalogo ovat vain yksi osoitus vuodeksi Pohjanmaan kyläksi valitun Petolahden asukkaiden aktiivisuudesta. Kirkonmäellä, kotiseutuyhdistyksen Jossinan tuvalla odottaa neljä aktiivista kyläläistä valmiina kertomaan, mitä kaikkea Petolahdessa on ja tapahtuu.

Palveluita kylässä on hyvin, ruokakaupan ja ravintolan lisäksi on vaatekauppa, kuntosali, ala- ja yläkoulu. Koulun remontti valmistuu pian samoin kuin upouusi lukio, perjantaisin järjestetään pop-up-myyntitapahtuma. Työpaikkoja ja teollisuutta voisi olla enemmän, mutta pendelöinti Vaasaan ei ole ongelma. Naisjoukko kehuu, että Rantatie pidetään hyvässä kunnossa myös talvella.

– Matka on juuri sopiva siihen, että pääsee tekemään siirtymän pois koti- tai työasioista. Se on hetki omaa aikaa, jolloin voi kuunnella juuri sitä musiikkia kuin haluaa, huomauttaa Gabriella Jokela.

Vilkas yhdistystoiminta pitää huolta siitä, että kaikille löytyy jotain aktiviteettia vapaa-ajalle. Yhdistyksiä kylässä on noin 50–60, harrastajia tulee toimintaan myös kylän ulkopuolelta.

– Esimerkiksi meidän ratsastusseuran harrastajista yli puolet tulee Maalahdesta. Meillä on kesäteatteri ja aktiivinen paikallistelevisio, onpa Pohjanmaan kanihyppy-yhdistyskin aloittanut toimintansa täällä, luettelee Kristina Vesterback vain murto-osan kylän aktiviteeteista.

Yhteisöllisyyttä pidetään yllä järjestämällä erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Jussina-tuvan ympäristöön on tänä keväänä tehty hyötypuutarha, jonka tarkoitus on toimia kohtaamispaikkana. Knip toivoo kyläläisten pistäytyvän kasvimaalla ja samalla kun kastelee kasvit, voi mukaansa napata vaikka tilliä tai muita tuoreyrttejä.

Arbetsgruppen för Petalax (Petolahden työryhmä) on logon ja sloganin lisäksi perustanut Facebookiin kylälle oman ryhmän sekä pitää yllä kotisivuja. Yhdistys myös teki hakemuksen Vuoden kylä -kisaan.

– Tämä merkitsee kylälle paljon, saamme olla ylpeitä tästä nimityksestä. Petolahden kotiseutuyhdistyksen (Petalax hembygdsförening r.f.) puheenjohtaja Kerstin Knip toteaa ja suunnittelee innokkaasti, missä kaikessa Vuoden kylä -nimitystä voisi käyttää, kesämarkkinoilla esimerkiksi voitaisiin myydä t-paitoja tai ehkä juomapulloja.

– Täällä on myös erittäin hyvä tietoliikenneverkko, usein nettiyhteydet toimivat paremmin kuin Vaasassa. Kun etätyö tulee varmasti yleistymään koronan jälkeenkin, olisi täällä hyvät mahdollisuudet esimerkiksi yritysten etätyötilaan, Jokela toteaa.

Uusien asukkaiden saaminen kylään on tietenkin kaikkien toiveena. Muuttohalukkuuden edistämiseksi täytyisi olla riittävästi erikokoisia asuntoja tarjolla. Kovin kauan myytävät talot eivät markkinoilla ole.

– Asuntotarjontaa pitäisi monipuolistaa niin, että ensin voisi olla mahdollista vuokrata esimerkiksi rivitalo ja sitten hankkia omakotitalo.   Paritalojen tarjoaminen voisi olla hyvä vaihtoehto niille pariskunnille, joiden isot omakotitalot alkavat käydä liian suuriksi tai raskaiksi hoitaa, Vesterback pohtii.

Palvelut, yhteisöllisyys ja tulevaisuususko, ne kolme sanaa kuvaavat naisten mielestä kylää parhaiten.

Ulrika Vest-Berglund sanoo, että Petolahti on erityisen tärkeä hänen kolmesta lapsestaan kahdelle. Joel 21, on jäänyt sinne ja ostanut kylästä asunnon ja Dagny 14, on sitä mieltä, että kylässä on kaikki hyvin eikä ainakaan vielä voi kuvitella muuttavansa pois. Vanhin poika, Jon 25, asuu Vaasassa mutta pelaa jalkapalloa Petolahden IK:ssa.

– Kylässä on noin 1 100 asukasta. Melkein kaikki tuntevat kaikki, joka luo turvallisuuden tunnetta, Ulrika toteaa.

Palvelut, yhteisöllisyys ja tulevaisuususko, ne kolme sanaa kuvaavat naisten mielestä kylää parhaiten.

Teksti ja kuvat: Kirsi Tikkanen